Sananmuunnoten ohella suomalaisia on aina kiinnostanut sekä miesten että naisten sukupuolielinten lempi- ja pilkkanimet. Niitä onkin huomattava määrä. Näitä sanoja on syntynyt sekä maaseutuyhteisössä, että kaupungeissa. Eniten näitä sanoja lienee Helsingin slangissa. Slangisanat ovat varsin kuvailevia ja havainnollisia, mikä kertoo perehtyneisyydestä asiaan. Sanat kertovat kyseisen ruumiinosan koosta, muodosta, mallista, väristä, tuoksusta ja käyttökelpoisuudesta:
Mutta kyllä maaseudunkin ihmiset osaavat. Ei liene kovinkaan monta paikkakuntaa missä ei olisi vittulanojaa tai vastaavia. Kun poromies tulee erotukselta hän nimeää kaksi lähekkäin olevaa tunturia nattasiksi (naisen rinnat)
Sanoja
Miehisen elimen sanoja ovat mm: airo, aisa, espanjalainen kaulus [tämän tarkoituksen tietää vain Gösta, tuleeko tämä jostain barokkiajan pukeutumistrendistä?], etutassu, evä, fjössi, fletkuttimet, floretti, flutko, fläppänä, haarakaira, hattivatti, haukkapala, heijari, heltta, heppendaali, heppi, hepskukkeli, herkkukeppi/-parru/-tatti, HK:n sininen, houkutus-/housumato, hukkaputki, hulju, hutilutku(tin)/-ruisku, hupituutti, hylsy, häntä ect.
Naisellisia sanoja ovat taas sellaiset kuin: alahylly, ampuma-aukko, (apu)viiva, bimsa, bräisä, donitsi, elämän lähde, eturessu, fipaduuri, fjomppa, fjunttura, fjöntta, fjöösä, flinttana, Grand Canyon, haju-/halurako, hasmutin, hetulat, hilloviiva, honey-motti, (horo)horvelo, hunajapurkki, hurlumhei, hyrsy, hyrysysy, härveli, hörslöppi/hörpstötti ect.
Myös "olla sillai" voidaan ilmaista kaunilla kotikielellämme lukemattomin eri tavoin: aamujumppa/iltavoimistelu, elimensiirto, hetekajenkka/patjatanssi, hilanvitkutus ja melanvetkutus, höykytys, imurihommat, jumpsun-humpsun, jympyti-pympyti, jynksä, jöynääminen, keskivartalokeikuttelu, lantiojumppa, lastentekoprojekti, lihaa liikenteessä, lykkääminen, melan vemputus, naksuttelu, nuohoaminen, piippaaminen, pimpanpieksäjäiset, pykälänviilaus ect.
Lue lisää:
Jorma, jortikka ja jaacobinsauva
Kommentit